Mirrit tupaan ja talia tinteille...
Otsikkokin muistuttaa meitä huolehtimaan eläinystävistämme, erityisesti näin kauniin ja kylmän talven keskellä.
Ehyn kuulumisia sen verran, että kivasti mennään ja opetellaan yhteistä toimintakulttuuria. Kankeutta on - totta kai on -uusi yhdistys, uudet tuulet. Meidän parit ns. todelliset aktiivit ovat olleet korvaamaton apu löytöeläinten haussa...kiitos siis Minnalle, Ninalle ja Satulle hirmuisesti. Löytöeläinkodin aloittaessa toimintaa minulla oli hirveä stressi siitä miten kaikki täytyisi olla täysin selvää ja valmiiksi suunniteltua, mutta käytäntö on opettanut, että toiminta ja toimintamallit hakevat paikkaansa. Löytöeläintenkin kohdalla olemme hyvin pärjänneet pienellä porukalla, vaikka aluksi minulla oli suunnitelmissa iso aktiivinen ja tiivis verkko - käytännössä kai sellainen ei ole mahdollista :D
Viikonloppuna lähdemme Jennin kanssa SEY:n kursseille Helsinkiin...
Ei ole mirrin paikka lumessa on mauku mielummin tuvassa.
Muista myös naapurin Mustia ei ansaitse paleltumia.
Tintti haroo siipiään tahtoo lämmön lähelle kiipivän.
On otettava huomioon myös muita, vaikka pakkanen koettelee myös omia luita.
Miina
|
0 kommenttia
|